Kennel Lodette’s blogi

Pitkästä aikaa blogin päivitystä. Koirarintamalla meillä ei ole juuri mitään tapahtunut, mutta omassa elämässä sekin edestä, niin ei ole oikein ollut mielenkiintoa eikä jaksamista kirjailla tänne.

Lotta tosin sairastui helmikuun alussa märkäkohtuun, jonka onneksi huomasin heti, kun vuosi niin runsaasti. Leikkaus meni onneksi hyvin ja Lotta parantui mallikkaasti. Mummo myös nuorentui ja hoikentui selvästi, olihan märkää täynnä olevalla kohdulla painoa peräti 1kg! Eli aika paljon 9 kiloisesta koirasta, joka nyt painaa siis 8kg. Maalis- helmikuussa koiriimme iski myös joku sitkeä vatsapöpö, josta muut parantuivat helposti, mutta Ilonalla tuli ihan vertakin molemmista päistä. Onneksi kuitenkin parani pikaisesti ihan kotikonstein nesteyttämällä ja lääkityksellä.

Näyttelyissä ei tarkoituksella ole käyty marraskuun jälkeen, olen rauhassa antanut Kanelin kasvaa. Kesällä varmaan viimeistään menemme muutamaan näyttelyyn. Ilonan astutus myös jäi talvella muiden suunnitelmien vuoksi, joten kesällä olisi suunnitelmissa Ilonan astutus. Ensi vuoden pentuesuunnitelmat ovat sitten todennäköisesti sijoituskoirilleni Kertulle ja Susalle, mikäli terveysjutut ovat kunnossa. Ilona kävikin marraskuussa sydän- ja silmätarkeissa ja kaikki oli kunnossa.

Kanelilla onkin nyt menossa jo toiset juoksut. Leikattu Lotta- mummeliparka on joutunut jo uhriksi. Lotta kun on niin kiltti, ettei komenna eikä murise vaikka mitä tekee. Kaneli siis selvästi kiipii laumajärjestyksessä ylöspäin. Tällä hetkellähän meidän järjestys on Fanny (ehdoton kuningatar), Frida, Ilona, Lotta ja Kaneli. Tosin Lotan ja Ilonan järjestyksestä en ole ihan varma, mutta näyttää siltä, että Lotta on pikkuhiljaa päästämässä Ilonan itsensä yläpuolelle, varsinkin nyt leikkauksen jälkeen.

Tänään tuli myös kaksi vuotta siitä, kun Fannyn toinen ja viimeinen pentue näki päivänvalon. Eli paljon onnea D- pentue, eli Eppu, Manta, Oiva, Susa ja Tarmo.

Etsin äsken tuonne kotisivujen puolelle kuvaa D- pennuista, ja voi että miten suloisia pentuja ne ovatkaan olleet!

On vierähtänyt vähän liian pitkä aika sitten viime blogipäivityksen. Täytyykin ryhdistäytyä.

Eipä meille sen kummempia kuulu. Kanelin kanssa on aloitettu näyttelytreenit ja koirakoulu, jossa myös aikuiset koirat ovat päässeet käymään vuoron perään. Tosin kaatosateella, ja jos ei ole ollut lapsenvahtia, niin on jäänyt koulutukset väliin. Nyt tosin iltojen pimennettyä koulutuksissa on kyllä ollut vähän liian pimeätä, mutta lokakuun loputtua koulutukset jäävätkin tauolle. Marraskuun Jyväskylän kv:n ja erkkariin ilmoitin Ilonan ja Kanelin sekä sijoituskoirani Susan. Siellä siis Kaneli tekee näyttelydebyyttinsä junnuluokassa, kauhulla odotan! Ilona onkin nyt perjantaista tiistaihin dogsitter- leirillä tutun tytön kanssa, jonka kanssa oli kesälläkin leireilemässä ja Fanny oli vuosi sitten.

Koirat ovat olleet terveinä, Lotta ja Ilona kävivät elokuussa hampilääkärissä poistattamasa hammaskiveä. Ensi vuoden pentuesuunnitelmat ovat vielä aika auki… Ilonalle pitäisi tulla juoksu joulukuussa, mutta ei ole kyllä aavistustakaan kenellä sen sitten astuttaisin..  Sijoituskoiran Susan juoksujen ajankohta ratkaisee sitten paljon, milloin sitten astutetaan vai joudutaanko siirtämään projetia parempaan ajankohtaan.

Kasvateistani Fridan pentu Kaapo( Lodette’s Capsicum Pepper) oli käynyt syyskuussa terveystarkastuksissa, silmät, polve t ja sydän olivat kaikki kunnossa! Hieno juttu! Kiitos Iina ja Eero kun käytitte Kaapon terveystarkeissa!

Tänään siis Fanny (Easeful Yellow Daffodil) täyttää 5 vuotta! Paljon onnea myös velipojille, Kaapolle ja Tuplalle.

Pepin menetyskin on välillä aina mielessä. Viime viikolla tuli postissa Tolleri- lehti.. Tuntui pahalta lukea koirien menestyksestä, joiden kanssa Peppi kiersi aikoinaan kehiä..

Iidakin kertoili taas eilen niin ihania juttuja ulkona Pepin haudan luona, että tuli mulle ihan kyyneleet silmiin… Kertoi, että “Peppi nukkuu tuolla kiven alla ja isi laittoi kiven siihen, ettei Peppi pääse karkuun.” Ja lopuksi sanoi, että “Iida tykkää Pepistä” ♥ Niin äitikin tykkäsi… Tuli muutenkin niin Peppi eilenn mieleen kun lumipalloja heiteltiin Fridalle, niiden pyydystäminen kun oli myös Pepin lempparipuuhaa..

Rakas novascotiannoutajamme Peppi on poissa. Hulivilin Feel The Power 15.2.2002- 28.6.2010

Peppi meni huonoon kuntoon kesäkuun puolivälissä, toinen tassu turposi ja täyttyi nesteestä. Peppi sai syötyä reiän ihoon yön aikana, tassuun sattui siis ilmeisesti tosi kovasti. Pepin toinen takajalka oli myös kipeä, joten käveleminen oli hankalaa. Silloin ajattelin, että ei taida Pepillä enää paljoa olla aikaa jäljellä. Vointi kuitenkin koheni antibiooteilla ja kipulääkkeellä, tosin etutassu ei juuri parantunut. Juhannuksena sitten toisellekin etutassulle kävi sama juttu, sitä tosin Peppi ei päässyt kalvamaan niin pahasti, kun tassuissa oli sukat ja kauluri kaulassa. Liikkuminen tuli valitettavasti tuskalliseksi, maanantaina jo lähes mahdottomaksi, Peppi oli kannettava ulos tarpeilleen. Ja Peppi joka ennen söi kaiken näkemänsä ruoan, jätti nappulat syömättä. Hieman sain sen syömään juustoa, raakaa jauhelihaa ja jäätelöä. Juhannuksena Pepille tuli suuhun myös nestepaise, joka osaltaan vaikeutti tuota syömistä. Elämäni raskaimman juhannuksen aikana kypsyi päätös, että Peppi on pakko viedä nukutettavaksi ja päästää tuskistaan, se oli se viimeinen palvelus joka Pepille piti tehdä. Sen silmissä oli niin tuskainen ja armoa pyytävä katse, kun maanantaina makoili terassilla eikä enää päässyt juuri liikkumaan. Sunnuntaina Peppi sai vielä hyvästellä tärkeän ihmisen, äitini, joka paljon hoisi Peppiä näinä Pepin viimeisenä kahtena vuotena. Äitini näkemisestä Peppi piristyi ja vinkui kun kuuli, että toiset koirat hakivat palloa, eikä Peppi päässy enää liikkeelle. Nouto kun oli sen intohimo. Tyttäremme Iida 2v.  oli niin ihana, kun sanoin sille, että “Peppi on pipi, meidän täytyy viedä se lääkäriin.” Iida sanoi siihen luottavaisena: “Isi laittaa laastarin.” Voi kun tähän pipiin olisikin auttanut vain laastari..

Kun Pepin jalkoja kuvattiin maaliskuussa ja eläinlääkäri sanoi jalkojen olevan pahasti nivelrikkoiset ja vääntyneet sekä kehotti miettimään eutanasiaa, jos koiran vointi menee huonommaksi uudesta lääkityksestä huolimatta, niin se kyllä pysäytti. Mutta en silti olisi uskonut, että yhteinen aikamme kestäisi sen jälkeen vain 3 kuukautta… Ikävä on kova, koimme Pepin kanssa niin paljon kaikenlaista. Onneksi meillä on paljon ihania muistoja ja paljon kuvia…

Tässä vielä tämmöinen runo, joka minulla on tuolla Ronjankin omalla sivulla. Tämä lohduttaa…

VANHAN KOIRAN TOIVE

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä

sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän, mutta älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta,
tulevaa ei kannata surra,
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun,
pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä jota minulle osoitat,
vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina.
Älä anna turhaan sydämesi itkeä.

Kirjoittaja tuntematon

Kiitos paljon kaikille tekstiviestein, sähköpostilla, vieraskirjan ja facebookin välityksellä suruun osaa ottaneille! Teidän sananne ovat lämmittäneet ja on ollut ihana kuulla, että Peppi on ollut myös muille kovin tärkeä koira. Kyllä Peppi jätti sydämeeni ison tollerinkokoisen aukon. Ehkä meillä joskus vielä tepastelee tollerinpentu, kunhan Iida on vähän isompi ja koiramäärä antaa myöten.

Tässä muutamia kuvia Pepistä, osassa Kaneli seurana, samanväriset koiruudet. Ne kuvat on otettu reilu pari viikkoa ennen Pepin kuolemaa, kaulurikuva su 27.6.2010.

LISÄKSI VIELÄ KASVATTIKUULUMISIA

Sijoituskoirani Susa (Lodette’s Dandelion) on kerennyt käydä junioriluokassa näyttelyissä jo kolme kertaa, Äänekoskella, Jämsänkoskella ja Pieksämäellä. Saaden yhden H:n ja kaksi Eh:ta tosi kivoilla arvosteluilla. Myös Kerttu (Lodette’s Cinnamon Stick) teki näyttelydebyyttinsä Pieksämäellä saaden junioriluokasta hienosti Erin. Kerttu oli kehässä kanssani ja kovasti oli emäntänsä perään, mutta silti meni ihan kivasti. Pieksämäellä oli myös (ja yli 70! muuta cavalieria) kasvattini Wili (Lodette’s Lucky Charmer), joka sai avoimen luokan uroksista hienon tuloksen Eri4. Oli kiva nähdä Wilikin pitkästä aikaa.  Samana päivänä Ilonan pentu Bella (Lodette’s Maximal Red Beaty) teki myös näyttelydebyyttinsä Helsingin pentunäyttelyssä juuri 5kk:n iässä voittamalla pienet narttupennut kp:n kera ja oli siten PNP2. Ja pentuja oli näyttelyssä 7 kpl, eli hieno saavutus!

Susalta tarkastettiin myös 5.6.2010 virallisesti silmät ja polvet. Polvet olivat 0/0 ja silmät muuten täysin kunnossa, mutta niistä löytyi kolestrolikertymiä, samoja mitä Lotaltakin löytyi viime vuonna. Kiteet ovat vaarattomia, eivätkä haittaa koiran elämää ja ne voivat myös hävitä itsestään. Cavaliereilla näitä pidetään perinnöllisinä, tosin meille Lotan silmät tutkinut eläinlääkäri sanoi, että myös rasvainen ruoka voi aiheuttaa niitä.. (*harmaita läikkiä, jotka jopa paljaalla silmällä erottaa. Perinnöllinen KORNEADYSTROFIA (kolesterolikertymä) tarkoittaa esimerkiksi rasvakristallien kerääntymistä sarveiskalvon keskiosiin, sen pinta- ja keskikerrokseen, ovaalin muotoiseksi samentumaksi.  Sairauden epäillään periytyvän autosomaali resessiivisesti. Lähde Kennellitto.)

Fridan ainoan pentueen pennut, eli Lodette’s C- pentue, täyttävät perjantaina 2.7.2010 vuoden! Paljon onnea Chaka, Kaapo, Eetu, Bella ja Kerttu!

On taas vierähtänyt tovi sitten viimeisen päivityksen. Olimme Iidan kanssa toistamiseen vatsataudissa, tosin ei tällä kertaa niin pahassa, joten ei ole ollut aikaa eikä jaksamista päivitykseen. Eikä meillä juuri mitään ole tapahtunutkaan.

Kaneli sai ensimmäiset rokotuksensa 16.4. Hienosti meni reissu, kovasti pelotti odotustilassa, mutta rokotus ei pelottanut eikä vinkunut yhtään, söi jopa eläinlääkärin antamat kaksi koirankeksiä. Frida kävi myös samalla kerralla rokotuksissa ja sydän kuunneltiin samalla virallisesti terveeksi. Kanelin toinen rokotus on 19.5. , eli ensi viikolla. Otamme samalla rabieksen, siksi on tärkeää, että Kaneli on silloin jo yli 4kk, joten menemme heti ensimmäisenä päivänä kun se on mahdollista. Myös Ilona lähtee mukaan rokotuksiin ja uusimaan sydänkuuntelunsa, tosi emme ota tällä kertaa virallista, kun se on vielä voimassa eikä ole nyt pentusuunnitelmia tiedossa Ilonalle.

Kaneli on kasvanut kovasti, ei ole enää mikään ihan pikkupentu. Energiaa tytöltä kyllä löytyy, hyppää itse jo sohvalle ja pois (!). Yleensä meidän koirat ovat oppineet sen noin 5-6kk iässä! Varhaiskypsä siis.. :)  On oppinut myös haukkumalla komentamaan. Neitiin on välillä vaikea saada mitään kontaktia, kun vöyhöttää takapihalla. Tämän neidin koulutuksessa tulee olemaan kyllä haastetta, omaa tahtoa löytyy kyllä vaikka muille jakaa! Täytyy kuvailla nyt hyvien kelien aikaan Kanelia ja laittaa uusia kuvia neidistä. Sisarustenkin kuvia täytyy päivittää tuonne kotisivupuolelle. Sisko Bella olikin jo ilmoitettu ekaan pentunäyttelyynsä, joka pidetään kesäkuussa Helsinkiin. Hienoa! Meillä on vielä debyytti auki, alustavasti olin suunnitelllut Mikkelin pentunäyttelyä elokuussa, mutta tuomaritietojen ilmestyttyä ei oikein huvitakaan enää mennä. Täytyy katsoa, meillä onkii suunnitteilla kovin tapahtumarikas kesä, mutta eiköhän siinä jossain välissä johonkin näyttelyynkin kerkeä. Sijoituskoirani Susa menee lauantaina Suolahden ryhmikseen, joka tosin on siis Äänekoskella ( tai siis onhan Suolahtikin tätä samaa Äänekoskea…) Aiomme mennä katsomaan, jos vaan pääsemme..

Reilu pari viikkoa sitten meillä kävi mieluisia vieraita, kun Fridan pentu Chaka (L. Carrot Cake) kävi meitä moikkamaassa ohikulkumatkalla. Hyvin oli äitinsä tyyppinen hoikka sportti- mallin cavalier. Chakaa hieman hirvitti, kun viisi narttukoiraa piiritti sitä.

Tässä pari kuvia Chakasta:

Pyydän aluksi anteeksi, kun on vierähtänyt näin pitkä aika blogia päivittämättä, mutta ei ole oikein pienen lapsen äitinä aikaa istua koneella tuntia kerrallaan blogia päivittämässä…

Pennut ovat siis jo muuttaneet maailmalle. Hienosti on kuulumisen perusteella mennyt Maxilla Jyväskylässä Elinan ja Joukon ensimmäisenä koira, Demillä Tampereella Katjan ja Dana- cavalierin seurana. Bella muutti Kotkaan Reinikaisten perheeseen ja Taneli Keiteleelle Soinisten perheeseen, jossa Tanelilla on seurana  veilä kaksi cavalierpoikaa sekä kultsupoika sekä kissakavereita.

Kaneli jäi siis sulostuttamaan meidän arkeamme ja tosin hyvin meillä onkin mennyt. Kaneli oli aluksi hieman hämillään, kun kaverit lähtivät ja Ilona -mamma jäi vain leikkikaveriksi. Hienosti on Kaneli oppinut tekemään tarpeensa ulos muiden koirien mukana, sen kummemmin opettamatta. Tottakai vahinkojakin  sattuu noin pienelle vielä sisälle. Hihassa kävelyä ollaan harjoiteltu ja ihmetelty kaikkea uutta ja ihmeellistä. Koirakouluun olisi tarkoitus mennä, kunhan jatkuu taas talvitauon jälkeen.

Iida hoitaa myös kovasti Kanelia, kuten kuvasta näkyy!

Kopassa Kaneli nukkuu sänkymme vieressä, tosin kova hinku olisi sänkyyn toisen koirien viereen. Välillä tosin otankin yöllä Kanelin kainaloon rauhoittumaan, kun se saa kauheita hepulikohtauksia, juoksee ja haukkuu sängyn alla… Ensimmäiset rokotukset Kanelilla on vuorossa perjantaina 16.4. samalla rokotuksille lähtee myös Frida, jolle otan myös virallisen sydänkuuntelun. Ilona saa tulla sitten rokotuksiin ja sydänkuunteluun toukokuussa, kun on Kanelin tehosterokotteiden vuoro. On  nimittäin liian haasteellista mennä yksin kolmen koiran kanssa tuonne eläinsairaalaan. Painoa Kanelilla on nyt 4kg, eli kovasti on tyttö kasvanut!!

Meillä oli etu- ja takapihalla tosi isot lumikinokset; siis lunta, joka oli tiputettu katolta. Tässä  Kaneli harjoittelee vuorikiipeilyä ja Frida päivystää, jos vaikka naapurin inha koira Pontso sattuisi tulemaan.

Kasvattiuutisia: Yksi sijoituskoiristani, Venla (L. Magic Fairy) siirtyi viime viikolla kokonaan sijoitusemäntänsä  Julian omistukseen, eli en tule käyttämään Venlaan jalostukseen, mutta enköhän Venlaa tässä vielä tapaa. Kerkesin kiintyä Venlaan kovasti, kun se oli meillä vuosi sitten 3kk hoidossa.

Fannyn D- pentueesta Eppu  (L. Davy Crokett) ja Manta (L. White Dahlia) kävivät virallisissa terveystarkastuksissa koirien täytettyä vuoden. Epulla ja Mantalla olivat sydän, polvet ja silmät kunnossa. Tosi hieno juttu!!  Myös Tarmo (L. Dark Hero) kävi virallisessa sydänkuutelussa,  jossa sydän oli ok. Tarmolla tosin todettiin nyt virallisesti kivesvika, koska toinen kives ei ollut laskeutunut vuoden ikään mennessä.

Kiitos Hanna, Jaana & Niina ja Tuija, kun veitte kasvattejani terveystarkastuksiin!

Peppi- tollerillamme on taas sairaus edennyt. Pari viikkoa sitten käytin Pepin eläinsairaalassa, jossa kuvailtiin sen jalkoja ja niveliä. Sairaus on edennyt aika pahasti, paljon oli muutoksia nivelissä. Saimme kokeiluun uuden immunosuppressiivisen lääkkeen kortisonin ohella (harmi, kun kukaan ell ei ole aikaisemmin tajunnut määrätä sitä, ei varmaan enää kauheasti auta.. ). Lisäksi kipulääkettä kuureina.

Tässä Peppi maaliskuussa ulkoilemassa, kun oli vähän paremmassa kunnossa.

Onkin edellisestä päivityksestä kerennyt vierähtää pari viikkoa. Kovasti ovat pennut kasvaneet, oppineet kävelemään sekä juoksemaan, leikkimään, puremaan (eilen yksi tytöistä puri minua todella kovaa huuleen ja nenään, kun yritimme kuvata pentuja!) sekä syömään kiinteitä ruokia tässä ajassa. Hyvin on reilun viikon ajan maistunut puuro, raaka jauheliha ja kermaviili, sekä nyt jo muutaman päivän ajan liotetut koirannappulat. Kiinteisiin siirtyminen tapahtui tosi helposti näiden pentujen kohdalla, ei ollut kovin kovaa sotkua. Ilonalla tosin taitaa olla niin alkukantaiset vaistot, että on muutaman kerran oksentanut pennuille ruokaa. Tätä ei meillä ole kukaan cavalier ennen tehnyt!!

Myös laumanne muihin koiriin pennut pääsivät tutustumaan reilu viikko sitten. Lotta sitten innostuikin oikein urakalla hoitamaan pentuja. On ollut oikea “hoitotäti” . Mummolla on niin kovat hoitovaistot, että alkoi hieman tulla maitoakin, kun halusi niin kovasti imettää. Nyt ei taida enää maitoa tulla, mutta Lotta loikoilee mielellään pentuaitauksessa ja antaa pentujen remuta ja kiskoa Lottaa turkista. Lotalla kun on lehmän hermot, se ei ole moisesta moksiskaan, siitä pennut ovat vain ihania!!

Pennuista on nyt myös selvinnyt kuka muuttaa mihinkin ja osa on jo saanut kutsumanimenkin. Minäkin sain vihdoin päätettyä, kenestä tulee meidän Kaneli. Eli pienin tytöistä jää meille ja saa viralliseksi nimekseen Lodette’s Maximal Red Passion. Isoin tytöistä (jolla hieman valkoista naamassa) on Maximal Red Beaty, joka muuttaa Kotkaan ja toinen tyttö Demi, Maximal Red Joy muuttaa Tampereelle. Pojat ovat jo myös saaneet kutsumanimet, eli ruby uros on Taneli, Maximal Red Action lähtee Keiteleelle ja bläkkäri uros Maxi, Maximal Black Power Jyväskylään. Ensi viikolla pennut menevät myös eläinlääkärin tarkastukseen sekä sirutukseen, tosin aikaa en ole vielä varannut, joten päivää en vielä tiedä - täytyy varmistaa lapsenvahti ensin.

Tässä sitten vähän lisää kuvia. Pentuja on kyllä todella vaikea kuvata, kun ovat niin vilkkaita.

Meillä on vähän ahdasta tässä pentukopassa… Mutta silti pitää kaikkien tunkea samaan paikkaan, vaikka muitakin makuupaikkoja olisi tarjolla. =)

Sitten vielä Ilona päätti liittyä seuraan…

Tässä Lotta- mummon hoidossa Maxi- poika   — Maxi leikkii Red Joyn eli Demin kanssa

Tässä söpöstelee L. Maximal Red Joy eli Demi

Pennut alkavat pikkuhiljaa näyttämään koirilta, eivätkä ole enää pienen marsun tai virtahevon näköisiä. Ensimmäisiä askelia on otettu pari päivää ja pari pennuista on jo omin avuin päässyt pentulaatikosta tarkastelemaan maailmaa (siis pentuaitausta) .

Pennut ovat myös oppineet itse kakkaamaan ja pissaamaan, joten sanomalehdille on tullut käyttöä ja oma siivousmäärä lisääntyy, vaikka toki vielä Ilona pääasiassa siivoaa, kun vain maitoa syövät.

Pennut jo myös selvästi kuulevat, heti nousevat päät, jos joku koira haukkuu tai kuuluu jotain muuta kovempaa ääntä. Pennut myös jo leikkivät keskenään, hauska seurata niiden haparoivia leikkejä ja murinaa. =) Pienet hampaatkin pennuilla jo on, tosi niin pienet, ettei näykkäisy vielä satu.

Kaikki pennut ovat nyt alustavasti varattuja. Jännä juttu, kun ensin ei ketään kiinnostanut, sitten soi puhelin taukoamatta ja tuli sähköpostia… Valitettavasti pentuja oli vapaana vain yksi,  joten kaikille ei riittänyt, toivottavasti hekin löytävät uuden perheenjäsenen jostain muualta.

Sitten vähän kuvapäivitystä:

Ilona tässä syöttämässä pentujansa, tosin bläkkäri- poitsu vetää vain hirsiä!

Rubyt kurkistelevat pentulaatikon reunan yli…

Bläkkäri- herra kokeilee pieniä hampaan alkujaa pentulaatikon reunaan. Yksi tytöistä kurkistaa

Pennut tulevat reilun vuorokauden päästä 2 viikkoa! Kovasti on porukka kasvanut, painoa on jo 700g:n molemmin puolin! Silmät alkavat aukeamaan pikkuhiljaa. Pienimmällä pennulla (kokoruskea tyttö) aukesi silmät ensimmäisenä jo eilen perjantaina.  Bläkkäri- pojalla aukesi tänään ja muutkin jo kurkistelevat! Kynnet leikattiin viikolla ensimmäisen kerran ja äsken syötiin jo matolääkettäkin ekan kerran.

Ilona on ollut tosi esimerkillinen mamma, hoitanut katraansa niin hyvin! Maitoa riittää hyvin ja mielellään on imettänyt pentujansa. Samoin synnytys meni niin hyvin ja sutjakkaasti että!  =) Eli tosi helpolla olemme päässeet nämä kaksi ensimmäistä viikkoa. Kohta se siivousurakka sitten lisääntyy, kun pennut lähtevät liikkeella ja oppivat itse kakkaamaan ja pissaamaan…

Meidän blogi muutti siis uuteen paikkaan, ennen kuin kerkesi kunnolla aloittaakaan. Vuodatus ei suostunut kanssani ( tai koneeni kanssa) yhteistyöhön, joten perustin blogin tänne. Myös uudet kotisivut ovat pikkuhiljaa työn alla.

Yksi ruby tyttönen etsii vielä omaa rakastavaa kotia! Lisätietoja pennunkyselijöille nykysiltä kotisivuiltani

http://koti.terrieri.net/lodettes

M- pentue syntynyt 18.01.2010

Pentueessa 5 pentua, 2 urosta (b/t, r) ja 3 narttua (ruby)

emä: Ilona, Gillespie High Illusion

isä: Maksi, Fi Mva, By Mva, Ee Mva, Lv Mva, Lt Mva , Baltic Mva MAGNUMIN AGENT (om. Marjut Aalto,kennel Fireboys ) Maksista tietoa ja kuvia

Yhdistelmä on jalostustoimikunnan hyväksymä. yhdistelmä koiranetissä

PENTUE:

Ensimmäisenä syntyi ruby- poika ,syntymäaika klo 02.05, painoa 286g

Lodette’s Maximal Red Action

Toisena syntyi ruby-narttu (koko ruskea), klo 02.27, painoa 276g

Kolmantena syntyi b/t- uros klo 02.57, painoa 258g

Lodette’s Maximal Black Power

Neljäntenä syntyi ruby- narttu (hieman valkoista rinnassa) klo 3.50, painoa 296g

Viidentenä ja viimeisenä syntyi ruby- narttu (vakoista rinnassa ja hieman päässä) klo 4.28, painoa 276g

Nartuillekin on nimet jo valmiina, mutta vielä ei ole päätetty kuka saa minkäkin, koska Passion (Kaneli) on jäämässä kotiin ja kotiin jäävää tyttöstä ei ole vielä tässä vaiheessa päätetty.

Eli tyttösten nimet:

Lodette’s Maximal Red Beaty

Lodette’s Maximal Red Joy

Lodette’s Maximal Red Passion

Tervetuloa Blogit.fi blogiin. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa tai tuhoa tämä ja aloita bloggaaminen